Miksi Valvira toimii poukkoilevasti ja kohtelee ulkomaista yliopistoa eriarvoisesti?

Olen Helsingin psykoterapiainstituutin toisen vuoden opiskelija. Kun hakeuduin vuonna 2016 Helsingin psykoterapiainstituutin opiskelijaksi, luin mm. netissä olleet vuoden 2011 Hpi:n kohuihin liittyneet tekstit. Tämän lisäksi perehdyin terveydenhuollon asetukseen, joka määrittelee psykoterapiakoulutuksen minimikriteerit. Uskalsin aloittaa koulutuksen, koska  

–          2011 ”kohun” syyt oli jo aikoja sitten korjattu. Kaikki Helsingin psykoterapiainstituutin psykoterapiakouluttajat ovat VET-psykoterapeutteja. Opiskelijat, jotka silloin olivat vaarassa jäädä ilman psykoterapeutin nimikettä, saivat nimikkeen. Satoja psykoterapeutteja valmistui Helsingin psykoterapiainstituutista ennen nykyistä lakia.

–          Valvira ja silloinen ministeri olivat luvanneet vuosina 2012 ja 2013, että uusi terveydenhuollon asetus ei tee eroa suomalaisen ja ulkomaalaisen yliopiston kanssa (mm. Jussi Holmalahti, Paula Risikko, Marja-Liisa Partanen). Valvira oli todennut kirjallisesti, että koulutusta tultaisiin vertaamaan tähän asetukseen, kuten suomalaistenkin yliopistojen koulutusten kanssa toimitaan.

–          Hpi:n toiminta (opiskelijavalinnat, kriteerit, koulutus) näytti menevän yhteen terveydenhuollon asetuksen kanssa. Tämä asetus asettaa psykoterapiakoulutukselle minimivaatimukset. Havaitsin, että koulutus osittain ylitti minimivaatimukset.  

Olin myös tietoinen uusista hankaluuksista; Valvira oli muun muassa alkanut vihjailla, että jokaisen opiskelijan olisi työskenneltävä Englannissa vuoden. Nojasin kuitenkin Valviran vuosien 2012 ja 2013 Valviran linjauksiin. Eihän Suomen viranomainen voi toimia eri tavalla kuin on alun perin sanonut toimivansa. Eihän?

Nyt olemme tilanteessa, jossa Valvira ei noudatakaan aikaisemmin lupaamaansa linjaustaan. Valvira on käsitellyt koulutustamme ulkomaisena koulutuksena englantilaisen vastuuyliopiston vuoksi. Viranomainen on ”ulkomaisuuden” vuoksi ottanut oikeudekseen määritellä koulutuksemme laatu vertaamalla koulutustamme terveydenhuollon asetuksen sijaan suomalaisen yliopiston, Oulun yliopiston koulutukseen.

Valviran mukaan ”laatuongelmia” on koulutuspsykoterapiassa ja koulutustyönohjauksessa. Terveydenhuollon asetus ei ohjeista mitenkään, miten koulutustyönohjaus ja koulutusterapia tulee järjestää. Koulutusterapia ja koulutustyönohjaus on Helsingin psykoterapiainstituutissa järjestetty ratkaisukeskeisyydelle tyypillisillä tavoilla, ja tällä perusteella ne on aikaisemmin hyväksytty Valvirassa – ennen nykyistä lakia. Asetuksen lisäksi Helsingin psykoterapiainstituutti noudattaa Englannin yliopistojen laatuvaatimuksia (Quality assurance of Higher education, QAA).

Jos koulutuksemme olisi katsottu suomalaiseksi, sitä olisi verrattu vain terveydenhuollon asetukseen, ei toisen yliopiston koulutukseen. Silloin ongelmia ei olisi. Olemme siis eriarvoisessa asemassa, koska vastuuyliopisto ei ole suomalainen.

Valvira on myös tehnyt virka-apupyynnön kuluttajaviranomaiselle, koska katsoi Helsingin psykoterapiainstituutin johtaneen meitä opiskelijoita harhaan. Kuluttajaviranomainen on tehnyt tutkintapyynnön harhaanjohtavasta markkinoinnista. Helsingin psykoterapiainstituutti ei missään vaiheessa luvannut, että koulutuksemme johtaisi psykoterapeutin ammattinimikkeeseen. Helsingin psykoterapiainstituutti lupasi vain noudattaa viranomaisen vaatimuksia psykoterapeutin nimikkeen saamiseksi. Jälkikäteen esitettyjä lisävaatimuksia on vain hieman vaikea noudattaa.

Lämmittäähän tämä mieltä, että kuluttajaviranomainen hakee minulle, opiskelijalle ”oikeutta”, koska olen heidän mielestään Helsingin psykoterapiainstituutin ”huijauksen” uhri. Olisiko kuitenkin kannattanut kysyä ensin minulta, onko minua huijattu vai ei?

Minulla olisi myös yksi kysymys Valviralle: Onko viranomaisella yleisemminkin tapana käyttää tällaista taktiikkaa omien virheiden peittelyyn?

– Toisen vuoden opiskelija, sosionomi (yamk)


Meitä ei ole huijattu

Aloitin psykoterapian opinnot Helsingin Psykoterapiainstituutissa loppukesästä 2015. Olin tietoinen vuoden 2011 MOT-ohjelmasta ja sen seurauksista. Silloin uutisointi oli sävyltään samanlaista kuin nyt. Yksipuolista ja mustamaalaavaa. Tämän uutisoinnin aikana opiskelleet ovat kertoneet kuinka heistä tehdyt haastattelut ovat olleet vääristeleviä ja miten heidän sanomisiaan oli muokattu niin, että ne palvelivat uutisen negatiivista kuvaa HPI:stä. Vuoden 2011 uutisoinnista huolimatta, kaikki HPI:n silloiset opiskelijat saivat psykoterapeutin ammattipätevyyden. Aloittaessani opinnot vuonna 2015 tilanne oli uusi. Helsingin Psykoterapiainstituutti oli aloittanut yhteistyön englantilaisen yliopiston UWE Bristolin (University of the West of England) kanssa.

Minulle oli selvää, että Valvira ei hyväksy koulutuksen sisältöä ennen uuden ensimmäisen vuosikurssin valmistumista. John Pihlaja totesi tämän keskustelussa, ja sama todettiin Hpi:n tiedotuksessa. Vuonna 2017 Valvira antoi kuitenkin takautuvasti ohjeita koulutuksen sisällöstä.  

  1. 12. 2017 Helsingin Psykoterapiainstituutin opiskelijat saivat lukea Helsingin Sanomista, että heitä olisi kuluttaja-asiamiehen mukaan huijattu. Artikkelissa maalattiin varsin nopeasti kuva miljoonia takovasta yksityisestä koulutusyrityksestä, joka huijaa opiskelijansa maksamaan koulutuksesta, joka kuitenkaan ei johtaisi luvattuun psykoterapeutin nimikkeeseen. Kuluttaja-asiamies tutkii, onko HPI tehnyt markkinointirikoksen lupaamalla opiskelijoille ammattinimikkeen. Valvira, opiskelijat ja HPI ovat olleet tietoisia siitä, että koulutus voidaan hyväksyä vasta sitten, kun ensimmäiset opiskelijat ovat valmistuneet. HPI ei siis ole voinut luvata opiskelijoille nimikesuojaa etukäteen. Näin ollen on järjetöntä väittää, että HPI olisi huijannut opiskelijoitaan. Valvira on täysin tietoinen tästä menettelystä ja siitä huolimatta väittää HPI:n syyllistyneen huijaukseen.

Tiedotteessaan HPI myös lupaa, että on valmis tekemään kaikkensa sen eteen, että nimikesuoja varmistetaan. Ja niin se on myös tehnyt. Syksyllä 2017, puolitoista vuotta ensimmäisen vuosikurssin valmistuttua, Valvira vaati HPI:tä lisäämään opintosuunnitelmaan 100 tuntia teoriaa, 10 tuntia koulutusterapiaa ja 20 tuntia työnohjausta. Nämä kaikki HPI toteutti eikä veloittanut opiskelijoilta 100 tunnin teoriaopinnoista mitään. Kaiken lisäksi meillä opiskelijoilla ei ole ollut mitään syytä epäillä, että nimikesuojaa ei tulisi, koska koulutus on kautta linjan ollut äärimmäisen laadukasta.

Muutaman kuukauden kuluttua Valvira pyörsi päätöksensä viiden lyhyen puhelinkeskustelun perusteella. 100 tuntia teoriaa, 10 tuntia omaterapiaa ja 20 tuntia työnohjausta lisää eivät sittenkään riittäneet. Valvira otti yhteyttä kuluttaja-asiamieheen väittäen, että HPI on huijannut opiskelijoita lupaamalla heille psykoterapeutin ammattinimikkeen. Kuten edellä mainitsin, tämä on kuitenkin täysin mahdoton ajatus.

Opiskelijat ovat ihmeissään, ja niin olen minäkin. Miten viranomainen voi kysymättä minulta päättää, että minua on huijattu? Miten on mahdollista, että mediassa uutisoidaan faktoina asioita, joilla ei ole totuuspohjaa ja jotka luovat meistä opiskelijoista kuvan helposti vedätettävinä hölmöinä? Eikö asian pitäisi mennä niin, että minä otan yhteyttä kuluttaja-asiamieheen, jos minua on huijattu? Nyt Valvira on päättänyt sen minun puolestani. Minusta on tehty huijattu ja tyhmä lammas. Minua ei ole huijattu! Olen ollut tilanteesta tietoinen, ja HPI:n henkilökunta on aina ollut valmis vastaamaan opiskelijoiden kysymyksiin.

Valviran ja median luoma kuva potilasturvallisuutta vaarantavista opiskelijoista on ollut minulle ja muille opiskelijoille äärimmäisen vahingollinen. Meitä opiskelijoita ei ole huijattu. Median ja Valviran tiedotuksen kautta meitä on sen sijaan mustamaalattu ja meistä on annettu valheellinen kuva. Valvira on kuunnellut vain niitä muutamaa opiskelijaa, jotka ovat keskeyttäneet opintonsa heti alkuunsa. Olisiko nyt aika kuunnella meidän pidemmälle jatkaneiden opiskelijoiden mielipidettä koulutuksen laadusta

– Kolmannen vuoden opiskelija, sosionomi (AMK), työnohjaaja (STOry)