Aika on liian arvokasta hukattavaksi turhiin asioihin

Kun Sari Luoman elämässä tapahtui iso muutos kymmenen vuotta sitten, hän olisi voinut katkeroitua. Hän kuitenkin halusi ottaa näkökulman, joka vie eteenpäin. Nyt Luoma on ratkaisukeskeisyyden asiantuntija, joka auttaa muita vaihtamaan näkökulmaa. Hän on myös Helsingin Psykoterapiainstituutin uusi lyhytterapeuttikouluttaja.

Palataan takaisin kymmenen vuoden päähän. Mitä tuolloin tapahtui? Luoma teki bisnestä puolisonsa kanssa, mutta eron myötä iso osa elämää meni uusiksi. Perhe hajosi, koti muuttui ja työ loppui. Luoma istui elämänsä ensimmäistä kertaa työvoimatoimistossa. Jonottaessaan omaa vuoroaan hän näki ikkunasta entisen työpaikkansa.

– Eilen olin bisnesnainen, tänään olen työtön työnhakija. Olin niin rikki kuin ihmispoloinen voi olla, ja minulla ei ollut ajatusta, mitä teen. Näin silmieni edessä valkoisen fläppitaulun. Okei Sari, nyt sinulla on mahdollisuus kertoa loppuelämän tarinaa, kuinka kaikki on mennyt päin mäntyä ja kuinka olet epäonnistunut. Tämä ei ollut tarina, jonka halusin kirjoittaa puhtaalle paperille. Halusin auttaa ihmisiä ja palata aiempaan ammattiini psykoterapeutiksi.

Tänä päivänä Luoma tekee terapiatyötä, kouluttaa, työnohjaa ja luennoi. Hän on lähes 100-prosenttisesti sitä, mitä kymmenen vuotta sitten ajatteli olevansa.

Luoma kuvailee ratkaisukeskeistä terapeuttia valontuojaksi, jonka tehtävä on taskulampun kanssa näyttää asiakkaalle, että katsopa tuota kohtaa. Ratkaisukeskeisyys ei ole vain viitekehys vaan tapa ajatella. Se pitää omaksua ja sisäistää, pelkkä opiskelu ei riitä. Luoma todistaa jatkuvasti terapiatyössään, miten ratkaisukeskeisyys toimii.

– Ratkaisukeskeisyys perustuu toiveikkuuteen. Se antaa toivoa ja mahdollistaa ajattelun toisella tavalla. Jos elämässä ei ole toivoa, mitä siinä sitten on? Kun elämässä tulee vastoinkäymisiä, voi rypeä itsesäälissä. Mikä näkökulma auttaisi, että tilanne olisi parempi? Näitä kysymyksiä kysyn myös itseltäni jatkuvasti.

Luomalla on elämänfilosofia, että aika on liian arvokasta hukattavaksi turhiin asioihin. Elämää kannattaa elää niin, että kuolinvuoteella ei ajattele, että elämä valui hukkaan. Elämän ei pidä olla selviämistä päivästä toiseen, vaan sellaista, jonka kokee itselleen hyväksi.

Hän kehottaa pysähtymään päivittäin itsensä äärelle ainakin kolmeksi minuutiksi ja esittämään ratkaisukeskeisiä kysymyksiä. Mitä haluan? Onko tämä se paikka, jossa on hyvä olla? Onko se, mitä teen, minulle oikein ja hyvää? Mitkä ovat arvoni ja toiminko niiden mukaisesti? Mitä haluan lisää, mitä vähemmän?

– Mitä viisas sisin kertoo? Kuuntele omaa itseäsi, älä somea tai muuta ulkoa tulevaa hälyä.

Tutustu lyhytterapeuttikoulutukseen >>