Petteri Salonen on kohtaamisten konkari. Hän on tehnyt koko uransa ihmistyötä, ensin lastensuojelussa ja sen jälkeen aikuisten kanssa ratkaisukeskeisenä terapeuttina ja työnohjaajana. Hän työskentelee myös Helsingin Psykoterapiainstituutin tiimissä ja toimii  vastuukouluttajana Porissa pidettävässä lyhytterapeuttikoulutuksessa.

Salosessa ihmisiä ihastuttaa mutta myös ärsyttää hänen positiivisuutensa ja energisyytensä. Hänen mielestään henkilökemialla on vaikutusta kohtaamiseen.

– Kohtaamisessa minulle olennaista on validaatio eli antaa ymmärrystä, on sitten kyse työhyvinvoinnista tai mielen hyvinvoinnista. On tärkeää, että ihminen tulee kohdatuksi, kuulluksi ja ymmärretyksi.

Kun auttaa muita ihmisiä, omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta pitää huolehtia. Salonen pitää huolta siitä, että hän on fyysisesti hyvässä kunnossa, nukkuu ja syö riittävästi. Isoin ohjenuora hänelle on, että omat tarpeet pitää huomioida.

– Uskallan sanoittaa omat tarpeeni. Mikään ei saa mennä tarpeideni edelle. Jos en itsestäni huolehdi, en pysty muista huolehtimaan. Omien tarpeiden huomioiminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ammattiauttaja olisi teflon-pintainen ja virheetön. Ammattiauttaja saa herkistyä ja reagoida ihmisen elämäntarinaan ja olla silti vahva ja ammatillinen.

On ok väsyä ja on ok joskus tehdä virheitä

Salonen kohtaa työnohjaajana paljon sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia. Hän on huomannut, että moni haluaisi suorittaa työtään, mutta ihmistyössä se ei ole mahdollista. Hän peräänkuuluttaa enemmän armollisuutta ja inhimillisyyttä työelämään.

– Esimerkiksi tehdastyössä virheiden tekeminen saattaa olla paljon sallitumpaa kuin se, että tekee ihmisten kanssa virheitä. Se johtaa siihen, että ollaan hullun tarkkoja siitä, miten työtä tehdään, eikä uskalleta luopua kontrollista. Se johtaa työyhteisöjen sisäisiin ristiriitoihin, toisten ja itsensä syyttelyyn.

– On ok väsyä ja on ok joskus tehdä virheitä.

Itsensä kehittämisestä on tullut viime vuosina lähestulkoon muoti-ilmiö. Salosen mielestä pitäisi viestiä, että ihminen on nykyisellään riittävän hyvä ja että jatkuvasti ei tarvitse kehittää itseään.

– Meiltä puuttuu tietynlainen rauhallisuus elämästä. Paetaan elämän hektisyyttä johonkin toiseen tilanteeseen, joka on yhtä hektinen. Rauhoitutaan suorittamalla. Ikinä ei kannattaisi suorittaa omaa paranemista tai hyvinvointia tai ajatella, että on perillä vasta kahden-kolmen vuoden päästä sitten kun on täydellinen tai taitava. Ihminen on riittävän hyvä tässä ja nyt.

Tutustu lyhytterapeuttikoulutukseen >>