Näyttelijä-käsikirjoittaja Mika Räinä inspiroitui HPI:n koulutuksesta niin paljon, että kirjoitti opintojen aikana Alfauro(u)s-näytelmän, joka pyörii Turun Linnateatterissa ja kiertävänä esityksenä ympäri Suomea.

Mika on koulutukseltaan näyttelijä ja lisäksi itseoppinut näytelmäkirjailija ja käsikirjoittaja. Hän kirjoitti ensimmäiset 10 vuotta televisioon sketsisarjoja, joista tunnetuin on suomalaisten rakastama Jopet Show, jota tehtiin kuusi tuotantokautta. Kirjoittamisen hän aloitti parikymppisenä kirjoittamalla radioon 1000 mainoskäsikirjoitusta.

-Lapsena jouduin pitämään luovan puoleni piilossa, kun olin kova jätkä Oulussa. 23-vuotiaana aloin avautua luovalle puolelle, kun päädyin Oulun ylioppilasteatteriin ja sen jälkeen Oulun kaupunginteatteriin. Pelasin tuolloin amerikkalaista jalkapalloa ja olin raju jätkä, joukkuekaverini oli kuitenkin vähän samanhenkinen ja sitä kautta sitten pikkuhiljaa uskaltauduin luovalle alalle. Aluksi kirjoitin enemmän komediallisessa viitekehyksessä ja rakensin jutuista hauskoja, opiskelin paljon käsikirjoittamista ja opettelin rytmi- ja punch line-asioita alusta pitäen. Silloin kirjoittaminen oli tietoisempaa komedian ja naurun hakemista, toki niissä varhaisissa teksteissäkin on jo ollut huomioita elämästä.

Pari vuotta sitten Mika hakeutui lyhytterapeuttiopintoihin Helsingin Psykoterapiainstituuttiin.

-Kävin itse terapiassa huollattamassa itseäni yhden päättyneen parisuhteen vuoksi. Kerroin terapeutille, että olen aina opiskellut ihmistä, ihan sieltä teatterikoulusta lähtien. Minua kiinnostanut esimerkiksi ihmisen toimintalogiikka ja se, miksi me olemme tällaisia, kun me ollemme, mitkä ovat syy-seuraussuhteet elämänmittaisella tarkastelujaksolla. Meillä on aina jotakin menneisyyden kokemuksia, joiden vuoksi toimimme, kuten toimimme, voisiko niitä jotenkin murtaa ja tehdäkin toisin? Terapeuttini ehdotti, että lähtisin opiskelemaan terapeutiksi. Olin hämilläni, että miten minä, viisikymppinen äijä voisin yhtäkkiä alkaa opiskelemaan terapiaa ja hän sitten kertoi, että on erilaisia tapoja opiskella ja palasin kotiin hämmentyneenä googlaamaan. Kun tutustuin koulutukseen, oivalsin että se täydentäisi loistavasti sitä, mitä olen jo aikaisemmin tehnyt eli ihmisyyden pohtimista teksteissä.

Mikan pyrkimyksenä on upottaa komedialliseenkin kertomukseen, jotakin mitä ihmiset jäisivät pohtimaan, kun he lähtevät teatterista pois. Koulutus valikoitui opintokokonaisuuden ja vaatimustason perusteella.

-Minulle oli tärkeää, että koulutuksessa joutuu tekemään hommiakin, eikä se ole esimerkiksi mikään verkkokurssi. Asiakasharjoittelua tehtiin 108 tuntia, koulutus oli riittävän haastava ja uskoin, että tulen saamaan siitä niin paljon uutta osaamista, että siihen kannattaa lähteä.

Koulutuksessa Mika jäsensi myös olemassa olevaa toimintaansa ja tietoaan uuteen muotoon, sai asioille nimiä.

-Elämä on paljon helpompaa nyt. Koulutuksen jälkeen oman elämän ja tunteet pystyy selkeyttämään aika nopeasti, olipa tilanne mikä tahansa.

Opinnot HPI:ssä inspiroivat kirjoittamaan jo opintojen aikana Alfauro(u)s-näytelmän, joka pyörii Turun Linnateatterissa ja kiertävänä esityksenä ympäri Suomea.

-Kirjoitin sen Ilari Johanssonin kanssa ja päätin, että näytelmä tulee pohjautumaan niihin havaintoihin, joita olen opiskellessani lyhytterapeutiksi ihmisestä tehnyt ja niihin ratkaisumalleihin, mitä koulutus on antanut. Esityksessä on humoristinen viitekehys eli esitys on tosi hauska, mutta ikinä mikään Linnateatterin näytelmä ei ole kuulemma saanut niin paljon asiakaspalautetta, kuin tämä. Parhaimmillaan kuulemma sellaista, että ”tämä muutti täysin katsontakannan omaan elämään ja ongelmiin”. Alkuajatukseni oli ihan oikea sen suhteen, että kannattaa tämä koulu käydä, kun saan siitä niin paljon kirjoittamiseen ja näin on todella tapahtunut.

-Käsikirjoittajana ajattelen, että 350 ihmistä on katsomossa, jos heistä edes 10 pysähtyy ajattelemaan, että mistä esimerkiksi oma negatiivinen sisäinen puhe tulee ja tajuaa, että se tekee itseasiassa elämästä ja ihmissuhteista sellaisia kun ne on, ja saa pienen kipinän siihen, että sitä voisi lähteä muuttamaan, niin olen onnistunut näytelmäkirjailijana ja terapeuttina!

Monelle teatteriin tuleminen tässä ajassa on keino päästä lomalle omasta elämästään, kun elämme yhteiskunnallisesti epävarmaa aikaa. Jo pelkkä katsomoon istuminen voi olla mielenterveysteko itselle, ihmiset tulevat nauttimaan ja rentoutumaan teatteriin.

-Alfauro(u)s-näytelmässä on mustavalkoinen ajattelu, suvaitsevaisuus ja sisäinen puhe isoina teemoina, mutta niitä ei julisteta, vaan ne tulevat vastakkainasettelun kautta. On olemassa mielipide numero yksi, sitten on olemassa aika lailla päinvastainen mielipide numero kaksi. Roolihenkilö kertoo omasta suvaitsevaisuudestaan ja vastanäyttelijä peräänkuuluttaa perinteistä ajatusmallia, sellaista alfauros-näkökulmaa, jota meille on esimerkiksi miehenä olemisesta tuutattu sodan jälkeen. Miehen pitää vaan nylkeä norppa ja painia karhun kanssa, tästä syntyy paitsi se komediallinen asetelma, myös katsojan vapaus valita, mikä kulma häntä kutsuu.

Mika kertoo, ettei näe mitään järkeä kirjoittaa yhtään riviä tekstiä, jos katsojalle ei jää siitä omakohtaista pohdittavaa. Tavoitteena on se, että ihminen lähtee teatterista ravittuna, muutenkin kuin viihde-elämyksen kokeneena.

-Kun täytin 40 se oli itselle selkeä käännekohta, sen jälkeen minua ei kiinnostanut enää kirjoittaa tyhjänpäiväistä viihdettä, en saanut siitä mitään. Olen ottanut ohjenuorakseni kirjoittajana sen, että yksityinen on yleistä, ne teemat, jotka minua ovat omassa elämässäni pohdituttaneet tietyllä hetkellä, ovat todennäköisesti mietityttäneet muitakin. Teatteriesitykset ovat tapani tehdä terapiaa. Kun on kirjoittanut näytelmän, jossa on sisällä ratkaisukeskeisiä malleja, omia huomioita elämästä ja siitä, miten asioita, ehkä voisikin ajatella toisella tavalla, esityksissä on sama rakenne kuin terapiaistunnossa. Tavoittelen samaa katarsiksen tunnetta esimerkiksi Alfauro(u)ksessa, kuin mikä on hyvässä terapiaistunnossa. Näytelmien kirjoittaminen on tapani tehdä kollektiivista terapiaa, kun aikatauluni eivät anna myöten esimerkiksi yksilöterapian tekemiselle. Katsojakokemus avaa reittejä omaan itseen ja ajatteluun, hän päättää.

Lue lisää Alfauro(u)s-näytelmästä

HPI:n seuraava lyhytterapeuttikoulutus alkaa tänä keväänä.

Tutustu koulutukseen ja hae mukaan