Nepsy-kouluttaja Johanna Berlin: Toiveikkuuden ylläpitämisen taito on selviytymiskeino, jota tarvitaan tulevaisuudessa erityisen paljon
Huhtikuussa starttaava ruotsinkielinen Nepsy-koulutusryhmä saa mukaansa ihan uuden kouluttajan, kun puikkoihin tarttuu luokanopettaja, ryhmämentori (CLL) ja Nepsy-valmentaja Johanna Berlin.
Johannan tausta on varhaiskasvatuksessa. Valmistuttuaan luokanopettajaksi 24 vuotta sitten, hän totesi ensimmäisen luokkansa kanssa, että tarvitsee lisää työvälineitä ja pätevyyttä pystyäkseen toimimaan oppilaiden kanssa parhaalla mahdollisella tavalla. Niinpä hän on vuosien saatossa opiskellut työn ohessa itsensä liikunnanopettajaksi, eräoppaaksi, ryhmämentoriksi ja viimeisimpänä Nepsy-valmentajaksi.
-Jossain vaiheessa mietin, miten ryhmän eli minun tapauksessani luokan saisi parhaiten toimimaan ja koin, että tähän sain paljon tukea luonnossa olemisesta. Ympäristö, jossa saa enemmän virikkeitä ja aistikokemuksia tuki luokan ryhmänä tekemistä. Tästä inspiroituneena aloitin eräopaskoulutuksen ja sain sitä kautta lisää työkaluja. Sitten meni taas joitakin vuosia ja mietin, että opettajina meidän pitäisi saada enemmän työkaluja siihen, miten työskennellä yhdessä ja tukea kollegoja koulun arjessa. Päädyin ryhmämentorikoulutukseen, jotta pystyisin ohjaamaan ryhmäkeskusteluita. Koronan jälkeen minulla oli luokka, jonka kanssa koin, että osaamiseni ei riittänyt luokan kohtaamiseen ja sujuvan arjen pyörittämiseen, tämän vuoksi hakeuduin sitten Nepsy-koulutukseen. Eli kaikki opintoni ovat olleet jostain konkreettisesta tarpeesta lähtöisin.
-Opettajana olen halunnut, että kaikki osaisivat käyttäytyä ja, että arjessa näkyisi sellaiset tietyt arvot kuten, että kaikkia asioita ei saa sanoa. Aika kauan yritin sitä kautta, että noin ei saa sanoa, noin ei saa tehdä. Monet opettajat ottavat kuitenkin konfliktitilanteet oppilaisen kanssa hyvin henkilökohtaisesti, oppilaat saattavat sanoa todella rumasti takaisin, vaikka opettajan pyyntö käyttäytymisen korjaamisesta olisi asiallinen ja tarpeellinen. Nepsy-koulutuksen kautta sain paljon uutta näkökulmaa siihen, miten Nepsy-lapsilla saattaa esimerkiksi olla vaikeuksia toiminnanohjauksen ja itsesäätelykyvyn kanssa. He saattavat siis tulla sanoneeksi asioita, jotka eivät ole ihan sopivia. Olen päässyt irti sen harmittelemisesta, että joku oppilas sanoi minulle pahasti siihen, että alan pohtia, missä tilanteissa tätä tapahtuu ja onko jotakin poikkeuksia, jolloin näin ei tapahdu. Osaan suhtautua oppilaisiin siten, että vaikka minulla olisi koko luokalle jokin tavoite, joillekin yksilöille tavoitteet voivat olla erilaisia ja niihin pääseminen on ihan yhtä tärkeää.
Johanna kertoo olevansa kouluttajana joustava, mutta määrätietoinen. Kouluttamisessa hänelle erityisen tärkeää on turvallisen oppimisympäristön luominen ja se, että syntyy keskustelua.
-Jos haluaa oppia jotakin, se tulee jakamisen ja keskustelun kautta, sillä tavoin lisätään ymmärrystä. Se on se tärkein – itselleni ainakin. Oman ajattelun laajentaminen.
Millaista Nepsy-osaamista tulevaisuuden työelämässä tarvitaan alasta riippumatta?
-Meidän yhteiskunta on aiemmin ollut ylipäätään rajatumpi. Nyt on paljon vapauksia ja kokemukseni on, että se on hirveän monelle vaikeaa. On tärkeää saada luotua hyvät mallit ja struktuurit, siihen että ihminen kokee onnistuvansa siinä, mitä hän tekee. Harva työ on kuitenkaan sellainen, että siihen voisi soveltaa niin kattavia mittareita, että työn suoran vaikutuksen voisi joka hetki todentaa. Tarvitaan siis selkeitä tavoitteita ja onnistumisen analyysia.
Mikä ratkaisukeskeisistä menetelmistä on suosikkisi ja voitko kertoa jonkin esimerkin sen käytöstä?
-Pidän eniten ihmekysymyksestä, jonka ytimessä on tilanne, että heräät ja ihme on tapahtunut. Mistä huomaat sen ensimmäisenä? Tämä menetelmä antaa mahdollisuuden avoimeen ajatteluun ja sitä kautta sen pohtimiseen, mikä toivottu muutos on. Omaa ajattelua pystyy muokkaamaan, mutta uskon siihen, että tulevaisuuden kuvat pitää pystyä näkemään ensin, jotta voi hahmottaa sen, mihin on menossa, jotta voit sitten suunnitella askelmerkit sinne pääsemiseksi. Miltä elämä näyttää, kun ongelmat on ratkottu?
Miksi valitsit alun perin nimenomaan ratkaisukeskeisen viitekehyksen koulutuksen?
-Uskon, että toiveikkuus on asia, jota tänä päivänä tarvitaan erityisen paljon. Ylipäätään kyky katsoa eteenpäin voi olla kriisitilanteessa se olennaisin elämässä kiinni pitävä voima. Tulevaisuususkon vahvistamista voi harjoitella läpi elämän ja se on hyvä selviytymiskeino myös, kun eletään yhteiskunnallisesti epävarmoja aikoja. Olen siinä aika mustavalkoinen, ajattelen, että meillä ei ole muuta keinoa, kuin katsoa eteenpäin, mutta uskon, että pystymme vaikuttamaan omalla toiminnalla myös isoihin asioihin. Kiitollisuus on toinen, mitä harjoitan jatkuvasti omassa arjessa. Pystyn löytämään niitä asioita, mikä tänään on kuitenkin mennyt hyvin, vaikka kokonaisuutena päivä olisi ollut huono.
HPI:n Nepsy-valmentaja koulutukset jatkuvat keväällä 2025 suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Tutustu lisää koulutuksiin ja hae mukaan: