232024huhti
HPI 18 vuotta – Juhlahaastattelussa Arja ja John Pihlaja

HPI 18 vuotta – Juhlahaastattelussa Arja ja John Pihlaja

18-vuotias Helsingin Psykoterapiainstituutti on vuosien saatossa laajentanut koulutustarjontaansa päämääränään psykoterapeuttisen osaamisen lisääntyminen Suomessa. Erityisesti lasten, nuorten ja perheiden hätään vastaaminen ovat tulleet Arja ja John Pihlajan omasta ammatillisesta taustasta käsin keskeisiksi toimintaa ohjaaviksi arvoiksi.

Vuonna 2006 perustettu Helsingin Psykoterapiainstituutti on ehtinyt täysi-ikäiseksi, mutta vaikka kyseessä on jo 2500 ratkaisukeskeistä asiantuntijaa kouluttanut yritys, paneudutaan ensin siihen, mistä kaikki alkoi. Koulutusjohtaja Arja Pihlajalla ja toimitusjohtaja John Pihlajalla on vahva ammatillinen työ- ja koulutustausta.

-Olen työskennellyt muun muassa neuropsykiatrisessa hoitokodissa lasten ja heidän perheidensä haasteiden parissa. Siellä näin, että varhaisempi puuttuminen olisi pelastanut monta näistä lapsista ja nuorista joutumasta siihen laitoskierteeseen, missä he jo sillä hetkellä olivat. Myöhemmin 2000-luvun alussa toimin Punaisella Ristillä kriisityössä, siellä havaitsin samantapaisia ongelmia.

-Punaisella Ristillä oli kuitenkin käytössä ratkaisukeskeinen työskentelytapa, se ei nyt ollut ihan niin pitkälle viety, kuin mitä se on meillä koulutuksissa, mutta kuitenkin havaitsin sen nopeavaikutteisuuden. Kuinka esimerkiksi sellaiset tapaukset, joissa huostaanottopäätöstä oltiin jo tekemässä, saattoivat hyvällä perhe- ja verkostotyöllä ratketa siten, että lapsi pääsikin palaamaan kotiin. Suomessa on toistaiseksi aivan liian vähän tällaista osaamista.

-Haaveenamme oli, että avun tarjoajia olisi enemmän. Meillä oli mahdollisuus toteuttaa tämä unelma siten, että aloimme koulutusyhteisönä kouluttaa ihmisiä ratkaisukeskeiseen auttamistyöhön. Olen nähnyt, että lyhytkin apu voi oikea-aikaisena pelastaa monen ihmisen perhesuhteet, työelämän ja jopa hengen, Arja kuvaa.

John Pihlaja työskenteli mm. mielisairaanhoitajan sijaisena 1970-1980-lukujen taitteessa.

-Kokemukseni sieltä oli Arjan havaintojen kanssa samansuuntainen. Se tuska on jäänyt mieleen, että vaikka minulla alkoi olla taitoa, olin hankkinut tietoisuustaitoihin ja hahmoterapiaan liittyen aika paljon koulutusta ja työkokemusta, minulla ei ollut asemaa niissä kuvioissa toteuttaa sitä potilastyössä. Olen liian monta kertaa nähnyt, miten värisevä sielu tulee tallatuksi. Tämä ei johtunut siitä, että hoitavassa organisaatiossa olisi ollut jotenkin pahoja tai epäpäteviä ihmisiä, vaan siitä että se systeemi ei vain toiminut. Jo vuodesta 1986 lähtien päätoimeni on ollut ammattiauttajien kouluttaminen ja siinä olen päässyt vähän tekemään revanssia niiden puolesta, joita en taannoin pystynyt auttamaan, John kertoo.

Ratkaisukeskeisyydessä koukutti opetettavuus ja vaikuttavuus

Helsingin Psykoterapiainstituuttia perustaessaan Pihlajat olivat olleet yhdessä jo kymmenisen vuotta, kun syntyi ajatus yhdistää yhteinen koulutus- ja kokemuspohja oppilaitoksen muotoon. HPI:ssä alettiin kouluttaa psykoterapeutteja, psykoterapeuttisia valmiuksia ja ratkaisukeskeisiä työnohjaajia. Sittemmin tarjonta on laajentunut mm. neuropsykiatrisen valmentajan, työyhteisösovittelijan ja lyhytterapeutin koulutuksiin.

-Ennen HPI:n perustamista olin tehnyt työnohjausta ratkaisukeskeisellä työotteella ja olin nähnyt sen vaikutukset niin tuottavuuteen kuin työhyvinvointiinkin. Työnohjaajakoulutuksen käynnistäminen oli siten alkuvaiheista saakka meillä tavoitteena. Viitekehys on kaikessa ratkaisu- ja voimavarakeskeinen. Se on meille kognitiivisen työotteen lisäksi tällainen elämänkatsomuksellinen, arvopohjainen asia, Arja kertoo

Johniin ratkaisukeskeisyys kolahti vuonna 1986, kun hän ryhtyi täykkäreissä ja kesäyliopistoissa kouluttamaan päätyönään ammattiauttajia ja myös työnohjaamaan heitä.

-Ratkaisukeskeisyydessä koukuttavaa oli se, miten nopeasti ihmiset saivat kättä pidempää arkeen vietäväksi. Kun kuulin, mihin kaikkeen opiskelijat olivat soveltaneet niitä muutamaa mentelmää, mitä kahdessa päivässä ehdittiin opettelemaan ja millaista muutosta oli alkanut tapahtua asiakkaiden elämässä, se oli huumaavaa. Olen koukussa siihen edelleen. Minulle iso juttu oli ratkaisukeskeisyyden opetettavuus ja opiskeltavuus. Kaikki nämä vuodet työtapojen selkeys on tarkoittanut sitä, että ne pystytään systemaattisemmin opettamaan ja harjaannuttamaan sisäistetyiksi taidoiksi, John kuvaa.

Kahden lukuvuoden lyhytterapeutti-koulutuksia on järjestetty jo 10 vuotta ja valmistuneita ryhmiä on kolmisenkymmentä.

-Tuli puhelinsoittoja siitä, olisiko jotain lyhyempääkin terapeuttista koulutusta? Päätimme antaa myös muillekin kuin perinteisen taustan ammattilaisille mahdollisuuden viedä mielenterveyden osaamista uusille aloille. Meillä on otettu opiskelijoiksi esimerkiksi muusikoita, jotka ovat täältä valmistuttuaan ottaneet aivan uudenlaisen tavan opettaa laulamista tai soittamista. Monet ovat soveltaneet näitä ratkaisukeskeisiä taitoja oman alansa hyvinvointijohtamiseen. Kaikki eivät välttämättä tähtää terapeuteiksi, monet hakevat välineitä oman kasvun tai vanhemmuuden tueksi ja toki on niitäkin, jotka haluavat vaihtaa alaa. Tiedämme sekä omasta kokemuksesta että tutkimuskirjallisuuteen pohjautuen, että monenlaisistakin taustakoulutuksista kasvaa tuloksellisia terapeutteja, vaikka näin ei yleisesti uskotakaan, Arja kuvaa.

Taitopainotteinen ja valmentava pedagogiikka

-Kouluttajamme ovat sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattilaisia, joista monilla on kaksikin alan korkeakoulututkintoa ja joiden yhteenlaskettu työkokemus on yli 300 vuotta. Lisäksi useimmat heistä kouluttavat ja työnohjaavat sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia muualla. Jatkuvaa suunnittelu- ja kehittämistoiminta toteutetaan koulutuslinjakohtaisissa tiimeissä. Seuraamme oppimista ja osaamista monin tavoin, Arja sanoo.

Poikkeuksellinen Deliberate Practice ‑periaatteita soveltava pedagogiikka varmistaa opiskelijoiden osaamisen käytännössä.

-Opiskelijoiden osaaminen rakentuu systemaattisesti mikrotaitojen hierarkian tuloksena. Tämä on pedagogisen ajattelumme keskiössä, että ei harjoitella näitä missä järjestyksessä sattuu. Ehkä voisi yleistävämmin sanoa, että joitakin eläytyvyyden taitoja on hyvä harjoitella valmiiksi, ennen kuin alkaa harjoitella ohjaavuuden taitoja, John kuvaa.

Hyväksyvyyden henki

HPI:stä on 18 vuodessa valmistunut yli 2500 opiskelijaa 1-3 –vuotisista ohjelmista.

-Yhteydenotot, joissa ihmiset kertovat, mitä heille ja heidän asiakkailleen on tapahtunut valmistumisen jälkeen, ovat niitä, joiden avulla jaksaa tuulisempinakin päivinä. Monet kertovat, että oli elämä ennen HPI:n tuloa ja elämä sen jälkeen, toteaa Arja.

 -Tässä on suuri ihmiskäsitykseen ja auttamiskäsityksiin liittyvä filosofinenkin erityisyys siinä, että ratkaisukeskeinen työtapa on sellainen, joka avaa asiakkaan asiantuntijuuden hänelle itselleen näkyvämmäksi vahvistaa hänen omaa toimijuuttaan. Tämä ei siis ole substanssiohjausta, vaan prosessiohjausta, John painottaa.

-Ratkaisukeskeiset työskentelytavat ovat myös nopeavaikutteisia ja tästä hyötyvät sellaiset ammattikunnat, esimerkiksi sairaanhoitajat, joilla saattaa olla vain15 minuuttia asiakkaan kohtaamiseen. Lyhyissäkin kohtaamisissa on kyetty auttamaan asiakasta merkittävästi eteenpäin, Arja kertoo.

Pihlajat toteavat kuin yhdestä suusta, että 18 vuotta kestäneen koulutustoiminnan tavoitteena on ollut erityisesti vaikuttaa yhteen suureen yhteiskunnalliseen ongelmaan.

-Päämääränä on ollut psykoterapeuttisen osaamisen lisääntyminen Suomessa. Erityisesti lasten, nuorten ja perheiden hätään vastaaminen ovat tulleet omasta ammatillisesta taustastamme käsin keskeisiksi arvoiksi ja tavoitteiksi, John kertoo.

-Tavoitteenamme on ollut, että meiltä valmistuneilla asiantuntijoilla olisi osaamista auttaa asiakasta paitsi ajankohtaisen ongelman ratkaisuun, myös uudenlaisen tulevaisuuden rakentamiseen. Leonard Cohenia lainatakseni vaikeassakin tilanteessa löytyy aukko, josta valo pääsee sisään, Arja kuvaa.

Yrittäjinä, kouluttajina, ja kollegoina (toki puolisoinakin) on 18 vuoden taipaleelle mahtunut monenlaisia vaiheita, mutta yhtä tähtihetkeä kysyttäessä molempien silmissä syttyy tuike.

-Se tunnustus, jonka sain UWE Bristol ‑yliopistolta tästä meidän yhteistyöstä ja siitä laadusta, jonka olimme yhteistyössä vieneet vielä uudelle tasolle, on erittäin tärkeä. Konkreettisesti se oli tilanne, jossa Bristolin katedraalin puhujapöntöstä, sieltä saarnastuolista, luettiin valmistuvien ihmisten nimet ja he tulivat yksitellen suurdekaanin onniteltaviksi ja käteltäviksi. Minä sain erityisen kunnian lukea meidän omienopiskelijoittemme nimet. Katselin liikuttuneena heitä ja sitä, miten heidän työlleen ja osaamiselleen tehtiin oikeutta. Oman lisänsä tilanteeseen toi se, että valmistuneiden joukossa oli oma tyttäreni, joka saapui muiden mukana suurdekaanin käteltäväksi. Se oli minulle aikamoinen hetki, John kertaa.

Arja nyökyttelee vieressä ja kertoo todenneensa Johnille katedraalissa, että eipä hän olisi pienen maalaiskylän tyttönä uskonut, mistä sitä itsensä vielä löytää!

-Kahdeksantoista vuoden matkan varrella sydäntä lämmittävimmät hetket ovat olleet niitä, joissa valmistunut opiskelija on tullut kiittämään, että häntä arvostettiin ja hänet kohdattiin sellaisena kuin hän on. HPI:n hyväksyvyyden henki on minulle erityisen tärkeä ja olen iloinen, että moni valmistunut jakaa tämän kokemuksen. Kiitän lämpimästi lahjakasta ja omistautunutta kouluttaja- ja kansliatiimiämme tästä yhdessä luodusta ilmapiiristä, Arja toteaa.