Hyvinvointialan yrittäjäkonkari, yritys- ja yhteisövalmentaja, työnohjaaja ja työyhteisösovittelija Tuija Martikainen opiskeli Kuopiosta käsin Helsingin Psykoterapiainstituutissa vuosina 2020-2022. Tuija opiskeli ensin vuoden verran ratkaisukeskeiseksi työyhteisösovittelijaksi ja jatkoi työnohjaajaopinnoissa saman tien.

-Hakeudun sovittelijakoulutukseen alun perin laajentaakseni omaa osaamisprofiiliani. Yrittäjänä logiikkani on ollut muuntaa kaikki mahdollinen liikevaihdoksi. Näin opiskelun niin, että se on investointi siihen, miten työllistän itseäni yrittäjänä ja millaisia palvelukokonaisuuksia minulla on tarjota asiakkaille, hän aloittaa.

Vuoden koulutuksen jälkeen tiedonjano oli suurempi kuin koskaan.

-Sovittelukoulutuksen kautta pääsin sukeltamaan ihan uudenlaiseen, todella mukaansatempaavaan tapaan ajatella ja etenkin oppia. Tuntui, että käyttöliittymä päivittyi päässäni kokonaan uudenlaiseksi. Ratkaisukeskeisyys, mutta myös HPI:n pedagokiikka tekivät minuun vaikutuksen, hän kertoo.

Kun sovitteluopinnot kääntyivät loppusuoralle, Tuija haki jo jatkamaan opintoja työnohjaajakoulutukseen.

-Kävin itseasiassa pitkän keskustelun kouluttajamme Inga Järvisen kanssa siitä kannattaisiko minun sovitteluopintojeni jälkeen lähteä työnohjauksen vai coachingin maailmaan ja asian ratkaisi lopulta se, että tavoitteeni ei ollut toimia pelkästään yritysmaailmassa, vaan terveysalan peruskoulutukseni yhdistettynä työnohjaajan tutkintoon avasi mahdollisuuksia myös sosiaali- ja terveysalalla toimimiseen. Lisäksi vaakakupissa painoi se, että halusin nimenomaan pidemmän koulutuksen ja se, että olin todennut HPI:n opiskelumenetelmät minulle sopiviksi.

Helsingin Psykoterapiainstituutin koulutuksissa kokonaisuus jakautuu asiakasharjoitteluun, koulutustyönohjaukseen pienryhmissä, yhteistoiminnalliseen ryhmätyöskentelyyn, itsenäisesti toteutettaviin kirjatehtäviin sekä lopputyön kirjoittamiseen.

-Ero olikin sitten aikamoinen, kun jatkoin työnohjaajaopintojeni jälkeen opiskelemaan Sotealan johtamista ja kehittämistä YAMKiin, kun olin tottunut tällaiseen opiskelumuotoon, että on tietyt asiat, mitkä luetaan, jotka perustuvat tutkittuun tietoon ja perehdytään kirjallisuuteen, mutta sen jälkeen muodostetaan opintoryhmän kanssa yhteinen kokemus asiasta. Itse opin mieluiten vuorovaikutuksessa toisten kanssa ja sitä HPI:n yhteistoiminnalliset menetelmät tukivat.

Tuijan omaan elämään ratkaisukeskeiset opinnot toivat valtavan muutoksen.

-Kaikki lähellä olevat ihmiset olivat tottuneet siihen, että olipa minkälainen kriisi tahansa, niin Tuijahan hoitaa sen ja sillä on aina joku ratkaisu olemassa. Oli todella raskasta kantaa koko ajan vastuuta kaikesta. HPI:n koulutusten myötä sain työkaluja muiden ihmisten oivalluttamiseen ja sitä kautta vastuutettua myös heitä arjen ja työelämän asioihin liittyen. Tätä kautta vapautui itseltä energiaa ihan hurjan paljon erilaisiin asioihin, kuten itsensä kehittämiseen ja omaan hyvinvointiin. Pystyin olemaan taas idealinko ja luovuus, joka on minussa sisällä ollut aina, pääsi taas valloilleen.

Muutos on näkynyt myös sovittelu- ja työnohjausasiakkaissa.

-Arkivaikutus on iso. Ehkä suurimpana näen siirtovaikutuksen ymmärtämisen merkityksen. Ratkaisukeskeisten menetelmien kautta olen saanut näkyväksi sitä, että jokaisella on vaikutusta työyhteisön toimivuuteen ja siihen millaiseksi se kehittyy. On löytynyt ratkaisun näkökulmia ja usein onkin hoksattu, että jotakin kannattaisi tehdä toisin, mutta on ollut vaikea tunnistaa mitä ja miten. Ratkaisukeskeinen työnohjaaja tai työyhteisösovittelija on tähän oiva apuri. Lisäksi olen huomannut, että toisinaan työyhteisössä on määritelty ihmiset ennemmin heikkouksien kuin vahvuuksien kautta. Näen itse aika ongelmallisena tilanteen, jossa vaikka luonteenpiirre nähdään asiana, joka määrittelee koko ihmisen tai hänen arvonsa työyhteisössä. Tämän vuoksi uudelleenmäärittelystä tai näkökulman vaihtamisesta on tullut minulle oikeastaan ihan sydämen asia. Uskon, että ihminen voi olla sellainen, kun on ja tärkeintä on miettiä, miten hänen ominaisuutensa valjastetaan palvelemaan työnantajaa ja työyhteisöä.

Tuija uskoo, että ratkaisukeskeisin menetelmin voisi saada aikaan, vaikka maailman rauhan.

– Jos ymmärrettäisiin, että totuus ei ole kellään meistä ja maltettaisiin kuunnella muita, niin isotkin yhteiskunnalliset ja maailmoja syleilevät ongelmat saattaisivat lähteä ratkeamaan. Olisi tärkeä oivaltaa, että voimme olla asioista eri mieltä, eikä se yhtään huononna tilannetta, jos annat toisen pitää sen oman mielipiteen. Hänellä on todennäköisesti jokin peruste sille, joten voisiko siihen suhtautuakin uteliaasti? Kerro lisää!  Hän päättää.

Tutustu lisää Tuijaan:

www.elementalvalmennus.fi
https://www.linkedin.com/in/tuija-martikainen-a759aa235/

Seuraava ratkaisukeskeisten työnohjaajien koulutusohjelma alkaa marraskuussa.
Tutustu koulutukseen ja hae mukaan: https://psykoterapiakoulutus.fi/tyonohjaajaksi/