Työelämäkoulutukset

HPI:n ratkaisukeskeinen työyhteisösovittelun asiantuntija -koulutus antoi rakennetta ja rauhaa SOK:n työhyvinvointiasiantuntija Matti Räsäsen tekemiseen. Nyt työelämän kehittämisessä auttavat ratkaisukeskeiset työtavat sekä aito kuunteleminen ja läsnäolo.

Jo parikymmentä vuotta S-ryhmän yritysten HR-tehtävissä toiminut Räsänen on viime vuosina keskittynyt työhyvinvointiin ja työyhteisön kehittämistehtäviin. Räsäsen työnkuvaan kuuluu työhyvinvointityön vastuullinen ohjaaminen ja koordinointi. Päivät ovat hyvin erilaisia ja pitävät sisällään käytännön haasteita operatiivisella tasolla, mutta myös projektien ja hankkeiden kehitystyötä strategisella tasolla.

”Esihenkilötyö ja johtaminen sekä tiimin sisäinen vuorovaikutus ja yhteistoiminta ovat työkenttääni. Ihmisten kanssa työskennellessä mikään teoria tai väline ei välttämättä toimi suunnitellusti. jolloin tarvitaan kokonaisvaltaista ymmärrystä ihmisistä ja heidän toimintatavoistaan” hän kertoo.

Miksi työyhteisötaitoja tarvitaan?

Myös ajoittaiset erimielisyydet ja väärinymmärrykset kuuluvat luonnollisesti jokaisen työarkeen ja organisaatiokasvun vaiheisiin. Ongelmien kääntäminen muutososaamisen kasvualustaksi vaatii sovittelutaitoja. Jos ongelmiin työpaikalla ei sen sijaan puututa, työyhteisö omaksuu epäsuotuisat normit ja arvot osaksi kulttuuria, mikä vaikuttaa työssä suoriutumiseen ja organisaation kehittymiseen.

”Lisäkoulutus tuli tarpeen, sillä sovittelen ja ratkon suoremmin tai epäsuoremmin henkilöstön välisiä näkemyseroja ja suhteita. Lähdin hakemaan lisää oppia, työkaluja ja menetelmäosaamista omaan tekemiseen, sekä struktuuria; miten ja missä järjestyksessä asioita on hyvä juoksuttaa.”

Nykyään organisaatioiden ja johtamisen mallitkin poikkeavat siitä, mihin ennen on totuttu eli suoraan hierarkiseen johtamiseen.

”Tiimit ovat entistä enemmän itseohjautuvia, erityisesti asiantuntijaorganisaatioissa. Työt etenevät ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ja asiantuntijoille annetaan enemmän itsenäistä vastuuta. Erilaiset toiminnalliset tiimit käsittelevät yhdessä ongelmia ja tarvittava asiantuntijajoukko muuttuu jatkuvasti ongelmaratkaisutarpeen mukaan. Esihenkilön suora ohjaus murtuu, staattista johtamisen muotoa ei enää samalla tavalla ole.”

Monipuolisesta koulutuksesta täsmätyökalut

Matti Räsäselle koulutus antoi vaikuttavia eväitä käytännön työhön. Esimerkiksi kuuntelemisen ja näkökulman vaihtamisen taito ovat keskeisiä HPI:n ratkaisukeskeisen työtavan ja työyhteisösovittelun asiantuntijakoulutuksen oppeja.”

”Koulutus on hyvin monipuolinen. Se tarjoaa paljon arkeen sopivaa käytäntöä siihen, miten voi kehittää tiimien yhteistyötä, selkiyttää työn päämääriä ja etsiä sopivia keinoja niiden saavuttamiseksi.”

Räsänen nostaa yhden tärkeän asian esiin, joka pätee niin työyhteisön vuorovaikutustilanteisiin, kuin myös henkilökohtaiseen elämään esimerkiksi läheisten kanssa.

“Dialogisuus ja kiinnostus toisen ihmisen näkökulmaan, taito ymmärtää toista ihmistä ja kysyä avoimia kysymyksiä. Nämä ovat älyttömän tärkeitä oppeja.”

Aito kuuntelu… jos me ihmiset vain pysähtyisimme kuulemaan toisiamme.

Koulutuksen tuomat taidot ja hyödyt konkretisoituivat heti työpaikalla. Räsänen huomasi sen operatiivisella tasolla ihmisten välisissä vuorovaikutustilanteissa.

”Olen päässyt oivalluttamaan ja yhdessä pohtimaan asioita esihenkilöiden kanssa. Sovittelussa on kyse hyvin paljon oivalluttamisesta. Selvisin myös aiempaa paremmin isosta sovitteluprosessista, kun minulla oli selkeä struktuuri mitä pystyin hyödyntämään.”

Matka omaan itseen

Työyhteisösovittelijan koulutus oli myös tutustumista itseensä. Kun itsetuntemus vahvistuu, se vaikuttaa myönteisesti myös muihin ihmisiin. Koulutuspäivien aikana panostettiin paljon empatiataidon kehittämiseen, sillä toisen ihmisen asemaan asettuminen on työelämäntaito, jota voi kehittää.

”Ongelmanratkaisun harjoituksissa meitä ohjattiin myös tutkimaan omia läheissuhteita ja sitä kautta sisäistämään opittua omakohtaisemmin. Kun käsittelee itselle henkilökohtaista asiaa, tutkittava periaate tai menetelmä tulee todeksi. Vaikka sovittelijan ei pidä mennä toisen ihmisen tunnetiloihin, hänen pitää ymmärtää, mitä toinen käy läpi. Silloin sovittelija pystyy edistämään tilannetta paremmin.”