Esittelyssä Sinikka Lounevirta – Elinikäisen oppimisen äärellä
Tänä vuonna tulee kuluneeksi 12 vuotta siitä, kun KM, EO, psykoterapeutti VET Sinikka Lounevirta aloitti lyhytterapeuttikouluttajana Helsingin Psykoterapiainstituutissa. Sinikka tunnetaan positiivisena opettajana ja kollegana, joka on aina valmis työskentelemään yhteisen päämäärän eteen.
Kerro hieman itsestäsi ja omasta taustastasi
Olen aina ollut kiinnostunut opetuksesta, tutkimisesta ja oppimisesta. Olen entiseltä ammatiltani erityisopettaja ja ratkaisukeskeisen psykoterapian parissa olen työskennellyt jo 20 vuotta. Voisi siis sanoa, että olen opettanut lähes koko ikäni. Viihdyn kouluttajan roolissa ja se tuntuu minusta hyvin luonnolliselta.
Mikä on työssäsi parasta?
Ehdottomasti ne “wow” -kokemukset eli, kun näkee ja kuulee, että opiskelijat ovat saaneet kiinni näistä työtavoista ja -malleista. Siitä tulee todella upea fiilis, miten rohkeasti he lähtevät toteuttamaan opittuja taitoja luokan sisällä ja sen ulkopuolella. Painotamme HPI:ssä myös yhdessä oppimista ja tämä positiivinen muutos on vahvasti läsnä arjessa. Kyse on lopulta synergian kasvattamisesta, jossa jokainen innostuu ja innostaa oppimaan uusin tavoin.
Mikä on sinulle kouluttamisessa erityisen tärkeää?
Minulle on tärkeää ottaa huomioon opiskelijat yksilöinä. Haluan luoda yhteistoiminnallisen oppimisympäristön, jossa on tilaa jokaiselle olla yksilönä matkassa mukana juuri siinä vaiheessa, kun kukin oppija itse on omassa oppimisprosessissaan. Yhteistyöhön perustavassa oppimisessa opitaan toisilta ja vahvistetaan muiden oppimista. Tämä puolestaan tekee koko opiskelusta merkityksellistä. Opiskelijat voivat aidosti innostua ja sitoutua itsensä kehittämiseen, kun kokevat itseohjautuvuutta turvallisessa ja kannustavassa ympäristössä.
Millaista osaamista alasta riippumatta tulevaisuuden työelämässä tarvitaan?
Mielestäni tulevaisuudessa tarvittavia työelämäominaisuuksia ovat esimerkiksi luovuus, yhteistyötaidot ja muutosvalmius. Nämä taidot liittyvät vahvasti myös näkökulmanottokykyyn, jota innovatiivinen yhteiselämä vaatii. Se, että on mahdollisuus tarkastella niin toisen kuin omaa maailmankuvaa, luodaan uusia ajatuksia ja ratkaistaan ongelmia uudella tavalla yksilöinä yhdessä.
Miten sinä tällä hetkellä vahvistat näkökulman vaihtamisen taitoa?
Olen myös taidepsykoterapeutti ja kuvataiteet ovat lähellä sydäntäni. Taiteiden tekeminen kehittää kykyä nähdä asiat toisin, sillä niissä prosessit kulkevat kokonaisuuksista yksityiskohtiin ja toisin päin.
Millaisia terveisiä haluat lähettää lukijoillemme?
Aina on mahdollisuuksia ja vieläpä monia sellaisia! Kouluttautumalla vaikutat tulevaisuuteesi.
* * * * * * * * * * * * * * * * * *